Darwiniin saavuimme päivää ennen suunniteltua. Olimme joutuneet ohittamaan Brisbanen hurrikaani Alfredin takia. Vietimme sen ylimääräisen päivän Darwinissa, mikä antoi oivan tilaisuuden tutustua tähän Australian pohjoisrannikon noin 150,000 asukkaan kaupunkiin.
Charles Darwin oli tehnyt matkoja Beagle -aluksella. 1840 aikoihin HMS Beagle seilaili Australian pohjoisrannikolla etsien sopivaa satamapaikkaa. Sellainen löytyi, paikka nimettiin Charles Darwinin mukaan, ja kaupunki alkoi kasvaa. Australia on iso maa, Darwinista Adelaidiin 2600 km.
Vaikka Pearl Harbor on tuotu kaikkien tietoisuuteen hyvin tehokkaasti, aivan yhtä pahaa tuloa saivat Japanin ilma-iskut aikaan monessa muussakin paikassa. Toisen maailmansodan tapahtumista Japanin hyökkäys Pearl Harboriin Honolulun kupeessa on saanut paljon kuuluisuutta. Se kuuluisa hyökkäys ei suinkaan ollut ainoa. Pian Pearl Harborin iskun jälkeen japanilaiset hyökkäsivät Darwinin satamaan massiivisella pommituksella, aiheuttaen kauheaa tuhoa.
Teimme retken Darwinin lentokentän kupeessa sijaitsevaan Aviation Heritage Centereen, ilmailumuseoon, missä on näytteillä päiväntasaajan eteläpuolen ainut B-52, massiivinen ja mahtava pommikone.
Satamalaiturilta löytyi myös toinen halli, joka esitelee Australian ilmailuhistoriaa, ja erityisesti Royal Flying Doctors -järjestön, Lentävät lääkärit, toimintaa. Onhan selvää, että Australian kokoisessa maassa ihmiset asuvat pitkien etäisyyksien päässä. Meillä on paljon eimitään, sanoi opaskin. Ainut tapa saada lääkäri paikalle tai potilas hoitoon, on tehdä se lentokoneella.
Kävimme tutustumassa kaupungin alle graniittiin louhittuihin tunneleihin, jotka tehtiin sodan aikana turvallisiksi öljyvarastoiksi, mutta nykyään houkuttelevat uteliaita turisteja maan alle. Siellä voi todella sanoa nähneensä valoa tunnelin päässä.
Kun sodan tuhoista oli selvitty, Darwiniin iski 1974 hurrikaani eli cyclone, nimeltään Tracey, tuhoten puolet taloista. Niinpä Darwinissa ei nykyään ole vanhoja rakennuksia. Kaupunki näyttää uudelta ja modernilta, siistiltä ja hyvin hoidetulta. Kaupunki-kierroksilla ihailimme komeita rakennuksia ja värikkäitä seinämaalauksia.
St. Mary`s Cathedral näkyi jo kaukaa, ja oli läheltä nähtynä todella tunnelmallinen kirkko. Toisen maailmansodan muistona seisoo siellä “haavoittunut enkeli”. Toinen kahdesta alabasterisesta enkelistä sai sirpaleita kylkeensä pommista, joka tuhosi kirkon sen ympäriltä ja on nyt muistuttamassa menneen sodan tuhoista.
Kaupungilla kävellessämme osui silmiin mainos Aboriginal taidenäyttelystä. Jyrkät rappuset ylös toiseen kerrokseen, ja sieltä löytyi aivan upea kokoelma värikästä, hyvin omaperäistä ja ainutlaatuista taidetta. Suuria kankaita, pieniä kankaita, veistoksia ja punoksia. Kaikki myynnissä, ja varsin korkein hinnoin.
Pohjoinen Territoria on ollut Larrakia heimon maita. Missä tahansa maapallolla valkoisten saavuttua paikalle, aluperäiskansojen kohtalo on ollut hyvin surullinen. Oppaamme kertoi, että nykyään Larrakiat ovat osa väestöä ja voivat hyvin. Oppaamme kertoi myös, että kaduilla ja puistoissa näkyvät aboriginaalit eivät ole Larrakeja. Sadekauden myötä on erinäisillä alueilla ollut pahoja tulvia, ja monista kylistä on asukkaat evakuoitu turvaan ja heille tarjottu asunto ja ylläpito. Lähellä päiväntasaajaa kun ollaan, nämä ihmiset ovat tottuneet asumaan ulkosalla metsien keskellä, eivätkä suostu asettumaan katon alle ja neljän seinän sisään. Heitä näki puistoissa ja viheralueilla. Heidän käymänsä hyvin äänekkäät keskustelut opas selitti johtuvan siitä, että monet alkuperäisväestön edustajat ovat geneettisesti kuuroja. Pienissä heimoissa ja kylissä monenlaiset geneettiset sairaudet ovat päässeet näkyviin sukulaisavioliittojen kautta.
Aboriginaalien kalenteri perustuu luonnon havainnointiin. Vuosi etenee luonnon tapahtumien mukaan, ei päivämäärän tarkistuksella älypuhelimesta kuten meillä tehdään. Kun tietyt kukat kukkivat tai sudenkorentoparvet saapuvat, niistä seuraa jotain muuta, jne.
Tähän päättyi antoisa, mielenkiintoinen, ja tietenkin liian lyhyt vierailumme Australiaan. Edessä on neljä meripäivää ja sitten Philipiinien pääkaupunki Manila.
Onni matkassa 