Kolme päivää merellä kuluivat aivan liian nopeasti kuvia järjestellessä, juttuja kirjoitellessa, ja voimia kerätessä uutta kaupunkikohdetta varten. Filippiinien eteläpuolella on kaksi isoa saarta, jotka ovat muslimien hallinnassa eivätkä kuulu Filippiineille. Parvekkeitten valot sammutettuina ja verhot ikkunoitten edessä Queen Anne teki parhaansa ollakseen näkymätön (!???!) merirosvoille. Vesiletkut kiemurtelivat pitkin kävelykantta ja vesitykit valmiina henkilökunta tähyili merelle. Baarit tarjosivat olutta puoleen hintaan matkustajille.
Aurinko nousi oranssinpunaisena kaupungin yllä. Pientä yhden miehen kalastusvenettä kellui merellä parvissa. Manila otti meidät vastaan äänekkäällä rummutuksella ja villeillä tansseilla.
Kadut olivat täynnä sunnuntaista huolimatta. Yhtään onnettomuutta tai törmäystä emme nähneet päivän kuluessa. Ajopeliä oli monenlaista.
Retkeemme kuului kiertoajelu rikkaitten asuttamien alueiden ja suurten yritysten ylläpitämien pilvenpiirtäjien lomitse. Mahtava kasinorakennus oli valmistumassa kiinalaisia vierailijoita varten. Komeutta riitti.
Amerikkalaisten sotilaitten hautausmaa oli retkemme ensimmäinen ja hyvin vaikuttava kohde. 17,000 ristiä, paljon tunnistamattomia toisen maailmansodan uhreja. Museo esitteli sodan tapahtumat näyttävästi.
Lounaan nautimme Diamond -hotellin buffet pöydistä, amerikkalaista, kansainvälistä ja itämaista ruokaa, herkkupaloja jokaisen makuun jälkiruokia unohtamatta. Nämä suorastaan yliupeat hotellit ovat jokapäiväistä todellisuutta joillekin.
Retki jatkui Manilan historiaan, lähinnä löytöretkeilijöitten jälkeiseen aikaan tutustumalla. San Agustin kirkko, luostari ja oheinen museo tutkittiin tarkkaan. Sunnuntai kun oli, niin kirkoissa oli menneillään vihkimisiä, ja hääpareja kuvasivat innolla myös kymmenettuhannet turistit.
Kävelyretki vei meidät vielä Intramurous alueelle, alkuperäistä muurin ympäröimää aluetta ihmettelemään. Pasig joen rannalla kohtaa komea näkymä pilvenpiirtäjiä ja kaunis silta jokea ylös katsottaessa. Käännös vastakkaiseen suuntaa, ja näkymä onkin aivan toinen. Suurien vastakohtien maa, erityisesti suurkaupunki Manila.
Hikinen ja kostea päivä oli mielenkiintoinen, tulihan nähtyä yksi suurkaupunki köyhää ja rikasta, uutta ja vanhaa. Harmi, että Filippiineistä suurin osa, varsinkin kaunis ja vihreä maaseutu viljelyksineen jäi näkemättä.
Ei ollut perjantai ja kolmastoista päivä, vaan sunnuntai 16 päivä, mutta aamulla laivan rappusissa aivan edessäni eräs nainen menetti tasapainonsa, ei saanut kiinni kaiteesta, ja iski polvensa lattiaan ja päänsä vastapäiseen seinään. Hänet jätettiin lääkintähenkilökunnan haltuun. Meidän retkibussimme kantoi numeroa 13, ja lopulta opas unohti meidät matkamuistomyymälän maksujonoon. Siitäkin selvittiin, bussi ja opas löytyivät, ja ei olisi haitannut vaikka olisimme kävelleetkin laivalle, oltiin varsin lähellä ja puhelimessa toimii maps.me kartoineen ja opastuksineen.
Aurinko laski länteen aivan yhtä punaisena kuin oli aamulla idästä noussut. Keula kohti Kiinaa ja Hong Kongia. Vietimme siellä viikon 35 vuotta sitten, kun se oli vielä Brittien hallussa. Odotan mielenkiinnolla!
Onni matkassa 