Suurella mielenkiinnolla odottelin Hong Kongin vierailua, vietimmehän siellä vajaan viikon 35 vuotta sitten ja mieleen on jäänyt komea kaupunki ja mielenkiintoinen kokemus.
Vuonna 1991 laskeuduimme Hong Kongin kuuluisalle kapealle kiitoradalle. 1997 lentokenttä siirrettiin väljempiin maisemiin ja lentokentästä tehtiin laituri risteilyaluksille. Laituriin saapui myös Queen Elizabeth, joten Kai Tak Cruise terminaalin laiturissa komeili kaksi Cunardin alusta peräkkäin, ja olisi varmaan mahtunut kolmaskin. Uusi upea terminaalirakennus on rakennettu lähes koko kiitoradan pituiseksi, ainakin melkein, eli 850 metriä, ja päästäkseen laivaan ja laivalta pois, piti kiemurrella sen käytäviä edestakaisin moneen kertaan. Kattotasanteelta löytyi kauniit istutukset, ravintoloja ja kauppoja, kaikki kiinni ja vain muutama harva laivoilta sinne uteliaisuuttaan eksynyt turisti.
Tällä matkalla meitä odotti opastetut bussikierrokset. Ajelimme pitkin teitä ja tunneleita Hong Kong saarelle. Aamun ensimmäinen kohde, Hong Kong Park, vihreä alue täynnä käytäviä, patsaita, kukkasia, lammikoita, kaloja, kilpikonnia, jokia, puroja, vesiputouksia.
Victoria Peak on se pakollinen kohde, jonne turistibussit kulkevat ylös ja alas noin puolitoistakaistaista serpentiinitietä. Sinne vie myös kuuluisa tram, kaapelivaunu. Kyllä, näkymät olivat mahtavat.
Saaren eteläpuolella Repulse Bay on valtava lomakohde hotelleineen. Hiekkarannalta löytyivät palvelut ja rantakatua reunusti riveittän ravintoloita ja baareja. Poukamasta ilmaantui hyvin värikäs rykelmä rakennuksia ja patsaita, Buddalle omistettuja, tottakai.
Läheisellä Stanley Marketilla kiertelimme kauppakujia, kaikkea mahdollista oli myynnissä, myös Marimekon unikkokasseja, joissa ei kyllä mainittu mitään Marimekosta.
Iltapäivällä suuntasimme Kowloonin puolelle rantaan valoja ja vesiliikennettä ihailemaan. Veneajelu lahdella näytti olevan suosittu sekä turisteille että paikallisille.
Toisen päivän aamuna nousimme bussiin Kowloonia kohti teemalla Hidden Treasures of Hong Kong. Hong Kong on yhtä vuorta ja laaksoa, ja siinä välissä nousua ja laskua, kuten kuvien kiemurteleva lohikäärme ikään. Pilvenpiirtäjien lomasta löytyi Chi Lin Nunnery, siis monastery eli luostari aidosti buddalaisittain, ja sen vierestä Nan Lin Gardens.
Seuraavassa laaksossa kohteenamme oli The Kowloon Walled City, Muurin tai paremminkin kiviaidan rajaama alue oli seinä seinään rakennettuja kerrostaloja, mutta nykyään aivan ihana puisto täynnä hauskoja yksityiskohtia. Kuvassa Chinese Zodiac, kiinalaiset horoskooppimerkit patsaina pitkin puistoa.
Edellisten vihreitten keitaitten jälkeen meille näytettiin tyypillinen 50-luvun kerrostalo, nykyään turistikohde ja museo. H-kirjaimen muodossa, kaksi taloa vierekkäin ja käytävä välissä, kerroksia reilusti yli 20, ei hissiä. Asunnot 10 neliömetriä. Vessat ja pesutilat käytävän päässä yhteiset. Keittotila kapealla parvekkeella. Kerrossänkyjä ja retkivuoteita. Kaikki huolehtivat kaikkien lapsista, joita oli paljon. Talon katolla toimi koulu, rooftop school. Niin kasvoi meidän ikäluokkamme, ja havaituksi tuli, että kerrossänkyineen ja pyykkilautoineen eivät ne olot paljon eronneet Suomen sodanaikaisesta ja -jälkeisistä olosuhteista, paitsi ihmismäärän suhteen.
Hong Kongissa edelleen rakennetaan ja korkealle. Rakennustelineet? Nauhoilla yhteen sidottuja bambukeppejä. Tulitikkutaloja näkyi kaikkialla, kaiken korkuisia ja kaiken kokoisia. Varmasti on hyväksi ja halvaksi materiaaliksi havaittu.
Toisen päivän iltana Queen Anne irtosi laiturista, vilkutimme hyvästit Queen Elizabethille ja kauniille Hong Kongille. Hong Kong iltavalaistuksessa oli upea Queen Annen pikkuhiljaa lipuessa Hong Kongin saaren ja Kowloonin niemen välistä. Edessä South China Sea ja kohteena Ho Chi Ming City, Vietnam.
Onni matkassa 