Port Kelang on rahtisatama, ja sieltä bussimatka Kuala Lumpuriin kesti lähes pari tuntia.
Kuala Lumpur on Malesian pääkaupunki ja siellä ja läheisyydessä asuu 8 miljoonaa ihmistä. Eipä ihme, että matkanteko oli hidasta. Pilvenpiirtäjät hallitsevat katukuvaa, ja paljon uusia on rakenteilla. Tuntuu, että kaupunki kasvaa vauhdilla, ja suunta on suoraan ylöspäin.
Ensimmäinen kohteemme oli Kuala Lumpur Tower, telecommunication tower, jonka huipulla sijaitsee pyörivä näköalatasanne. Sieltä 421 metrin korkeudesta ihailimme alle levittäytyvää kaupunkia.
Seuraavaksi purkaannuimme bussista Independence aukion laitaan, jossa ihailimme lähes kilometrin mittaista Sultan Abdul Samad rakennusta.
Kaupungin läpi virtaa Klang joki, jonka viertä kävelimme pitkään. Kaupungin keskustassa siihen liittyy Gombak joki. Vesihöyry tai sumu, jota joen ylle suihkutettiin, ei kyllä viilentänyt yhtään. Lämpöä oli lähes 40 astetta ja kosteus melkoinen. Hiki virraten haukoimme henkeä ja viuhkat suhisivat, kun opas pysähteli tavan takaa ja kertoi pitkät tarinat paikoista ja niitten historiasta. Tarinoita olisi ollut kyllä paljon mukavampi kuunnella ilmastoidussa bussissa mukavasti istuen. Kuala Lumpur on saanut nimensä tumman mutaisen jokiveden mukaan.
Pistäydyimme melkoiseen myymälään, Central Market, jossa isoin otsikoin mainostettiin Made in Malesia tavaroita.
Matkamme jatkui. Torin tiskiltä maistelimme eksoottisia hedelmiä, kuten Snake Skin hedelmää ja muita. Oikein maukkaita kaikki.
Kierroksemme varrella ihailimme Hindutemppelin julkisivua
Pistäydyimme kiinalaisessa temppelissä. Suuri viehtymys näihin temppeleihin syntyi 35 vuotta sitten Japanin vuotemme aikana.
Kunpa pystyisin tallentamaan tänne tuon suitsukkeen tuoksunkin!
Lopulta koitti aika myöhäiselle lounaalle. Ei mihinkään katuruokalaan, vaan pilvenpiirtäjän 40. kerrokseen. Nousimme sinne parissa sekunnissa hienolla hissillä.
Ruuan ohessa nautimme mitä parhaista näköaloista.
Petronas Towers, kaksoistorni, on rakennettu entisen urheilukentän paikalle ja olikin aikamoinen nähtävyys, vaikka emme korkeuksiin nousseetkaan. Sen suojissa toimii mm. sinfoniaorkesteri. Kadulta sitä ihaillessa niskat melkein nyrjähti 451 metriä korkeaa tornia kuvatessa.
Se siitä Malesian pääkaupungista, tuli nähtyä. Ei taida tulla tarvetta tai tilaisuutta toiseen vierailuun. Tosin niin paljon jäi näkemättä. Varsinkin Malesian maaseutu ja joenvarren elämä olisi antanut maasta aivan toisenlaisen kuvan.
Onni matkassa 