Kuusi kokonaista päivää merellä kului nopeasti Aasian satamapäivistä toipuen, kuvia järjestellen ja monenlaisia esitelmiä seuraten.
Vihdoin olimme Afrikassa. Mauritius on pieni saari, vain 45×65 kilometriä. Asukkaita siellä on 1.3 miljoonaa ja liikenne näytti siltä, että autoja on enemmän kuin ihmisiä. Pitkälti yli puolet asukkaista on hinduja ja Mauritiuksella onkin suurin Intialainen väestö Intian ulkopuolella. Mauritius itsenäistyi 1968. Aiemmin Mauritiusta ovat hallinneet hollantilaiset, espanjalaiset, englantilaiset, ranskalaiset ja ehkä joku muukin, kaikki vuorollaan.
Retkiä oli tarjolla safarille, beachille, beachclubille, kajakkiretkelle, katamaran purjehdukselle, vuorelle kiipeämiseen, snorkeloimaan, saaren eteläosan luontoa ja monia komeita siirtomaa-ajan taloja ihailemaan. Me lähdimme tutustumaan saaren pohjoisosan nähtävyyksiin.
Tee, sokeri, vanilja ja rommi ovat olleet tärkeimmät myynti- ja vientituotteet. Yllä maistelimme eri ikäisiä rommeja, ehkä 1 ml kutakin. Sokeriruokoa viljellään edelleen. Ajelimme laajojen sokeruokoviljelmien lomitse kiemurtelevia teitä myöten. Nykyaika on vielä lisännyt liikenneympyrät, joten mutkaa riittää. Bussimme kuljettaja osasi asiansa, eikä tuntunut mitenkään stressaantuvan aika mahdottoman näköisestä liikenteestä.
Teimme kierroksen sokeritehtaassa, L´Aventure du Sucre. Vuonna 1760 Mauritiuksen saarella tummanvihreä metsä peitti saaren. Parisataa vuotta myöhemmin vaaleanvihteät sokeriruokoviljelmät ovat vallaanneet alan.
Mark Twainin kerrotaan sanoneen, että ensin oli Mauritius ja Jumala käytti sitä mallina luodessaan taivaan. Ilmasto ja luonto ovat täydelliset, vuoria ja upeita hiekkarantoja, trooppista kasvillisuutta.
Eureka (Eureka Colonial House) talon rakensi brittiläinen Mr. Carr ja se on ollut huomattavien ja vaikutusvaltaisten brittiläisten ja ranskalaisten sukujen hallussa 1800-luvun alusta lähtien. Talo on puusta rakennettu, huonekalut ja tarvikkeet on kaikki tuotu kaukaa, enimmäkseen Euroopasta. Komea kangastapetti musiikkihuoneessa on 100 vuotta vanha, sanoi opas. Nyt Eureka toimii museona ja ravintolana. Katoksen alta löytyi ensin museokeittiö mielenkiintoisine välineineen, ja sen takaa nykyään toimiva keittiö. Komea talokompleksi keskellä sokeriruoko- ja mausteviljelmiä on varmasti ollut mitä rauhallisin paikka paratiisissa.
Pamplemousses tai Sir Seewoosagur Ramgoolamin kasvitieteellinen puutarha sai alkunsa, kun Mauritiuksen ranskalainen kuvernööri 1700-luvulla rakensi paikalle talon ja perusti maustepuutarhan. Komea talo on ollut sen jälkeen monen merkkihenkilön hallussa. Puistoon on istutettu valtaisa määrä eksoottisia puita, joiden nimet jäivät arvoitukseksi. Komeat palmukujat reunustivat kävelyteitä, samoin mangopuut ja monet muut.
Kävimme ihanilemassa monenlaisia lumpeita, pinkkiä ja valkoista lootusta, ja paikan erikoisuus oli laaja allas, jossa kasvatettiin jättimäisiä Amazonin vesililjoja. Altaan pinta oli kokonaan kelluvien lehtien peitossa. Halkaisijaltaan noin metrin mittaisten lehtien välistä pisti esille kauniita valkoisia kukkia. Muistelimme haikeudessa, miten kaksi vuotta sitten ajelimme Amazon joella pienellä moottoriveneellä noitten vesikasvien joukossa.
Saaren pohjoisosassa teitten varsilla oli valtava määrä puolivalmiita rakennuksia, betoniharkoista muurattuja tai valettuja. Yhden miehen näin seisovan yhden seinän päällä. Näytti, että rakennustyöt ovat katkolla, mitä lienee onkaan ongelma. Ajelimme paikkaan nimeltä Cap Malheureux saaren pohjoiskärjessä ja pysähdyimme ihailemaan kaunista punakattoista kirkkoa, Notre Damen pääkirkkoon kuuluvaa, ja sen vieressä upeaa hiekkarantaa. Vähän matkan päässä merellä näkyivät viisi muuta Mauritiukselle kuuluvaa pientä saarta. Tässä kauniissa kylässä olisimme viihtyneet enemmän kuin meille suodut 15 minuuttia. Ajomatkalla ohitimme muutaman mahtavan hindu-temppelin, joita emme pysähtyneet ihailemaan.
Kuljettajamme pani ykkösvaihteen päälle ja kaasun pohjaan, ja nousimme kukkulalle ihailemaan näköaloja La Citadelle linnoituksen huipulta, jonne kiipesimme huomattavan pitkiä ja jyrkkiä kiviportaita. Espanjalaiset ovat rakentaneet tämän linnoituksen 1600-luvulla ja ranskalaiset parannelleet sitä 1700-luvulla. Komeat oli näkymät, meri, satama ja kaupunki edessä, valtava vuori takana.
Kaupunki ja sen kapeat kiemuraiset kadut eivät vastaa nykyiseen auto ja ihmismäärään. Satamaan kiemurtelimme kapeita kujia pitkin, kaikki satakunta suurta turistibussia. Osuimme ajamaan Port Louisin keskustan bussiaseman ohi juuri koulujen ja työpäivän päättymisen aikaan. Ihmettelin ensin, mikä ihme ihmispaljous olikaan kokoontunut alueelle. Tavaraa myytiin kaduilla suoraan laatikoista ja maasta. Opas kertoi, että bussikuljetus kouluista ja työstä on ilmainen ja sitä käytetään sankoin joukoin, ja missä on ihmisiä, on myös kauppiaita.
Mauritius saattoi olla taivas joillekin, mutta jokapäiväinen ihmismassojen elämä ja liikkuminen on kyllä mitä raadollisinta elämää Afrikassa. Monta puolta tässäkin paikassa, kuten kaikkialla.
Laivalla saimme vielä ihailla komeaa tanssiesitystä, turisteja varten tehty. Mutta kun turistit ovat kiinnostuneita Afrikkalaisesta kulttuurista, kiinnostus herättää tarpeen pitää yllä perinteitä, lauluja ja tansseja.
Onni matkassa 