Kahden päivän vierailulla oli tarjolla retkiä viinitiloille, villieläinsafareille, Hyväntoivonniemelle, Pöytävuorelle, ja moniin muihin ympäristön upeisiin kohteisiin. Yhteen päivään mahtuu vain yksi pitkä retki tai pari lyhyempää, valinta ei ole helppo.
Cape Town on varsin mäkistä maastoa, kuuluisimmat vuoret, Table Mountain, Devils Peak ja Signal Hill nousevat yli kilometrin korkeuteen. Bussimme yski ja sammui mäkilähdöissä, mutta lopulta vei meidät Signal Hillin laelle.
Täältä on kaupungille tiedoksi ammuttu kanuunanlaukaus uuden laivan saapuessa näköpiiriin. Näkymät olivat huikeat ja näkyvyys harvinaisen hyvä. Yleensä pilvet valuvat kaupunkiin Table Mountainin yli. Queen Anne laiturissa suojaisessa satamassa.
Riippuliitäjät varjoineen lähtivät lentoon lähes jonossa leijailemaan vuoren reunalta.
10 km päässä rannasta sijaitsee Robben Island, kuuluisa vankilasaari, jossa Nelson Mandela vietti 18 vuotta 27 vuoden vankilatuomiostaan. Emme menneet sinne, vaan päätimme lähteä pingviinejä ihailemaan.
Ajelimme alas Signal Hilliltä vuoren vastakkaiselle puolelle, ihailemaan mahtavia rantakallioita.
Onneksi sentään bussin jarrut toimivat alastulossa.
Seuraava kohteemme oli Boulder Beachin pingviiniyhdyskuntaa. Siellä ne pienet pingviinit piipersivät hiekkarinnettä alas meren aaltoihin ja samaa tietä takaisin.
Matkalla sinne ja takaisin kuljimme matkamuistoja myyvien kojujen välitse. Pientä ja suurta, afrikkalaista. Eikä maksanut paljon. Jokaiselle jotakin, vaikka ei tarvitsisi yhtään mitään.
Pysähdyimme Kalk Bayssä, josta on aikoinaan laivattu kalkkia. Aallonmurtajan suojassa kellui kalastusveneitä. Turisteille löytyi Kuubaa mainostava Hemingway baari.
Näkymät kaikkialla olivat todella jylhät ja komeat. Korkeita vuoria ja vihreitä laaksoja, mäntymetsää, mahtavat aallot meren rannalla. Upeita hiekkarantoja, vaikka aika tuulisia.
Etelä-Afrikkaan mennessä jonotimme passintarkastukseen kuten lentokentillä tehdään, kaikki lähes 5000 ihmistä laivalta yhtaikaa, kapteeni mukaanlukien. Passimme leimattiin. Lähtiessämme tapahtui sama uudelleen. Jono kiersi kaksi tuntia terminaalin edustalla, kunnes viimeinenkin sielu laivasta oli saanut lähtöleimansa. Kuten aina, laivan lähtöä seuraamaan oli saapunut joukko paikallisia. Haikein mielin ja hyvin muistoin sanoimme hyvästit Kap-kaupungille. Paljon jäi näkemättä ja kokematta tästä kauniista ja mielenkintoisesta paikasta, mutta kahdessa tiiviissä päivässä paljon ehdittiin nähdäkin. Matka jatkuu, seuraava satama on Namibiassa.
Onni matkassa 