Aamuvarhaisella saavuimme laituriin ja päivän valjetessa edessämme oli mitä mahtavin maisema. Kaupunki on kasvanut vuorien juurelle, kuuluisin niistä pöytävuori, Table Mountain.
Sää suosi meitä jälleen. Syksy oli tulossa Kap-kaupunkiin. Oli ollut muutama todella kuuma ja kostea päivä, sitten oli satanut kaatamalla, ilma viileni, ja kylmän yön jälkeen aurinko nousi kirkkaan siniselle taivaalle. Auringon paiste oli todella niin kirkas, että silmiä sattui. Valon ja varjon suuri kontrasti oli haaste valokuvaukselle. Auringossa oli polttavan kuuma, kun varjossa sai palella.
Jälleen meitä varoiteltiin kovasti, että monille alueille ei ole turvallista mennä kävelemään. Eikä pidä näyttää turistilta!
Valtavat uudet kerrostalot hallitsivat kaupunkikuvaa, ja niitten lomasta löytyy historiallinen kaupungintalo, kirkkoja, ja puistoja ja puistikoita patsaineen. Kaupungin kadut olivat leveitä, liikenne sujui maltillisesti liikennevaloja kunnioittaen.
Kerrotaan, että Bartolomeu Dias oli ensimmäinen eurooppalainen, joka saapui paikalle 1488 ja antoi paikalle nimen Cape of Storms, Myrskyjen niemi. Vasco da Gama nimesi 1497 paikan Cape of Good Hope, Hyväntoivonniemi. Jo 1500-luvun kuluessa portugalilaiset, ranskalaiset, tanskalaiset, hollantilaiset ja englantilaiset laivat pysähtyivät Pöytävuoren, Table Mountain, juurella tehden Khoikhoi heimon kanssa vaihtokauppaa saadakseen täydennystä ruokavarastoihinsa pitkälle merimatkalle kohti Intian, Indies, saaria. Table Bay vuoren edustalla muodostaa suojaisan sataman.
Vierailimme linnoituksessa, Castle of Good Hope, joka nykyään tarjoaa tilat museolle ja erilaisten näyttelyitten pitämiseen.
Pääoven edessä seisovat Etelä-Afrikan historiassa tärkeitä henkilöitä esittävät patsaat, nimet ja tarinat löytyvät netistä googlaamalla. Puun alla linnan pihassa seisoi koululuokka ja kuunteli opettajan esitystä koko sen ajan kun mekin siellä olimme, urheat lapset! Linnan sisältä löytyy ruokapöytä ainakin 100:lle hengelle.
Teimme pitkän kävelykierroksen puistoon, The Company Gardens, joka alunperin oli perustettu vihannesten viljelyyn. Monenlaista myyntipöytää oli matkan varrella. Puiston puut olivat jättikokoisia. Täällä ei vanhoja puita kaadeta.
Käytävä johti South African Museoon, jonka edessä ihmettelimme tuhansista kepeistä koostuvaa muistoaluetta, pystytetty kaikkien maansa puolesta kuolleitten muistolle, rodusta ja uskonnosta riippumatta. Puiston reunalla sijaitsi alue, jossa aikoinaan orjat saivat kokoontua kerran viikossa, kertoi opas.
Aivan laivaterminaalin vieressä oli uusi valtava alue, V&A Waterfront, täynnä kauppoja, ravintoloita, ja korkeita kerrostaloja. Turistin unelma. Kadut olivat puhtaita ja siistejä.
Illalla menimme afrikkalaiselle illalliselle Gold ravintolaan.
Pitkät pöydät oli katettu kauniisti afrikkalaisin maanvärein, ruskeaa, oranssia, terrakottaa. Jokaisella tuolilla odotti rumpu, ja saimmekin varsin huumoripitoisen oppitunnin afrikkalaisesta rummutuksesta. Tässäkin paikassa meidänkin turistiryhmä otettiin vastaan iloisesti, luontevasti, sydämellisesti. Shown vetäjät osoittivat loistavaa huumorintajua, ruoka ja juomat tarjottiin sujuvasti ja todella ystävällisesti.
14 lajin ruokalista oli tosi herkullista syötävää Etelä-Afrikkalaisten viinien ja tanssiesitysten höystämänä. Saimme myös asiaankuuluvan kasvomaalauksen. Paikan varsin vahva kellanrusea valaistus oli tunnelmallinen, mutta värjää kuvat kultaisiksi.
Vielä illan päätteeksi meitä oli saapunut viihdyttämään laivan teatteriin afrikkalainen tanssiryhmä rumpumusiikin ja varsin villien tanssien myötä. Ei puuttunut siitäkään esityksestä vauhtia eikä huumoria.
Juttu Kap-kaupungin elämyksistä, kuten riippuliito ja pingviinit, jatkuu vielä, olimmehan siellä kaksi päivää!
Onni matkassa 