Namibia on yksi maailman suurimpia ja vanhimpia autiomaita. Namibian nimi tarkoittaa aavaa, autiota, laajaa. Vierailimme Namibian Naukluft luonnonpuistossa, mikä on myös Unescon maailmanperinnekohde. Kerkisimme tehdä vain pienen kierroksen valtavaan erämaahan. Kolmen tunnin ajomatka pysähdyksineen ei vie kauas tässä valtavassa maassa, Kalaharin laitamilla, Kauriin kääntöpiirillä. Suojainen satama on ollut valaanpyytäjien keskus, Wale fish bay, mistä sen nimi on muuttunut Walvis Bayksi, kertoi laivamme luennoitsija.
Erämaasta löytyy uraania, Namibia omistaa 10% maailman uraanista. Namibia on tunnettu timanteista, mutta suurin esiintymä on merenpohjassa eikä autiomaassa. Luonnonpuistossa ei ollut kaivauksia, mutta tieltä poikkeaminen oli sallittu vain merkityillä näköalapaikoilla.
Walvis Bay, kaupunki hiekka-aavikon reunalla, laivan 12. kerroksesta nähtynä.
Aamusumu onneksi hälveni jotta saimme nauttia näkymistä. Walvis Baystä sisämaahan ovat maailman korkeimmat hiekkadyynit, lähemmäs 400 metriä. Lähellä rantaa oleville dyyneille tehdään retkiä, mutta kauempana sisämaassa dyyneille eivät turistit kiipeile. Näitä maisemia kuvataan ja ihaillaan aamu- ja ilta-auringossa ja siinä välissä pitkin päivää. Me teimme nopean ohiajon. Tässä Dyyni #7.
Kovempi maaperä on muodostanut kuun maisemaa, kukkulaa ja laaksoa. Ihailimme ja kuvasimme sitä Naukluft luonnonpuistossa. Emme olleet ainoat paikalla, koko letka 4×4 autoja kuljetti retkiläisiä.
Kerrottiin, että erämaassa oli satanut rankasti hieman ennen meidän vierailua, ja veden uomat näkyivät vielä hiekassa ja vesi tien yli virratessaan oli aiheuttanut melkoisia railoja.
Tieaurat avasivat ja tasoittivat hiekkateita, kuten Suomessa lumiaurat ikään. Autot nostattivat mahtavat pölypilvet.
Autiomaassa, Welvitschia Laaksossa, kasvaa kuolleen näköinen kasvi, Welwitschia mirabilis. Se pysyy elossa satoja vuosia. Juuresta kasvaa kaksi lehteä, jotka liuskoittuvat ja kasvi näyttää harmaan vihreän ruskealta kuolleelta mustekalalta. Lehtien välissä on puumainen keskus, jonka reunalta kasvi tekee uusia käpyjä. Tämä kasvi kasvaa vain Namibian ja Angolan autiomaissa. Se saa kosteutta mereltä tulevasta sumusta, ja joskus myös autiomaassa sataa.
Autiomaassa oli yllättävän runsaasti pensaita. Oppaamme näytti, miten aivan rahapuun näköisen pensaan lehdestä voi pusertaa muutaman vesipisaran, iso pensas varastoi aika paljon vettä. Jäkälää kasvoi kivien päällä, ja jopa ruohoa vihersi siellä täällä.
Swakop-joen mutkassa puitten alla ja keskellä sijaitsi yllättävä keidas, ravintola, baari, beer garden ja matkamuistomyymälä. Turistiryhmällemme oli katettu buffet pöytä puitten alle. Monenlaisia herkkuja sieltä poimimme lautasellemme. Juomaksi nautimme kuohuviiniä, ja mango- ja guavamehua. Erämaassa aurinko paistoi kirkkaana siniseltä taivaalta. Keitaan puut antoivat Afrikalle tyypillisen suojan, auringosäteitten siivilöityessä lehvistön välistä. Kaunista, mutta valon ja varjon ero oli niin suuri, että kuvat ovat yli tai alivalottuneita.
Keitaan rekvisiittana, koristeina ja istuimina palvelivat ruostuneet autonosat. Taidetta ja käyttötavaraa oli inspiroitu kaikesta käytöstä poistetusta materiaalista. Aivan yllättävä ja ilahduttava paikka keskellä hiekkaerämaata.
Keitaalla olisi viihtynyt pitempäänkin, mutta pitkä paluumatka oli edessä. Rannikon läheltä sumu ei ollut hälvennyt. Antarktikselta tuleva kylmä merivirta, Benguela current, kohtaa kuuman aavikon. Aavikon kasvit saavat kosteutta merisumusta, kertoi opas.
Paluumatkalla poikkesimme kierrokselle Swakopmundin kaupunkiin, mikä on saksalaisten perustama ja rakentama värikäs kaupunki, mutta rannalla vallitseva sumu teki näkymät valitettavan harmaiksi ja vauhdissa auton ikkunasta näppäillyt kuvat eivät tee oikeutta kauniille rakennuksille. Palmut ovat kaukaa tuotu ja istutettu, eivät kasva erämaassa itsestään.
Itse Walvis Bayn kaupunki oli loputtoman pitkiä autioita katuja ja paljon matalaa rakennusta korkeitten aitojen takana, paljon rakenteilla. Ihmisiä ei juurikaan näkynyt. Yhden alueen reunalla sentään joukko nuorisoa pelasi pallopeliä. Kuuluisat Walvis Bayn flamingot olivat lähteneet lomalle, vain lokkeja lenteli lagoonissa.
Tarjolla oli kuljetus aavikon reunalla sijaitsevaan ostoskeskukseen Dunes Mall, josta löytyivät kaikki kansainväliset kaupat, mutta ei mitään Namibialaista matkamuistotavaraa. Burger Kingin vastineena hampurilaisia möi Hungry Lion. Dunes Mall oli suuri vastakohta sille kaupunki- ja kyläyhteisölle, minkä läpi me ajelimme. Missä olivat paikan asukkaat ja työtä tekevät?
Kaupungin kadut oli hyvin asfaltoitu, mutta me saimme kyydin ostoskeskukseen jättikorkein renkain varustetulla safari-bussilla. Retkemme täällä olivat kalliita. Kertoivat, että kaikki ajoneuvot ja kuljettajat meitä varten on tuotu kauempaa kolmen päivän matkan päästä!
Laivan edessä avoimella rantalaiturilla kuuman auringon alla, aika viileässä tuulessa, tanssi paikallinen lapsiryhmä rumpumusiikin tahdissa koko päivän, aamusta iltaan, viihdyttäen laivaan tulijoita ja menijöitä. Oppaamme kertoi, että satamassa on käynyt seitsemän risteilyalusta viimeisen kuukauden aikana, aikamoinen määrä ihmisiä hiekkaerämaata ihailemassa.
Hiekkadyynit, kuun maisemat, autiomaassa sinnittelevät kasvit, merenrannat, idyllinen kaupunki ja aivan ihana keidas, jälleen saimme kokea jotain aivan uutta ja erikoista tällä kauniilla maapallollamme.
Matka jatkuu, viikko merellä yli Guinea Bayn kohteena Dakar, Senegaliin. Saahan nähdä, mitä uutta näemme kaupungissa, jonka olen kuullut aiemmin vain kuuluisan Pariisi-Dakar rallin päätepaikkana.
Onni matkassa 